Viime päivistä

Näkymä KSH:n rappukaytävästä. Ihan kivat maisemat

Tänään saatte vain kuulumispäivityksen ilman erityistä aihetta. Perjantaina minulla oli pitkä päivä Soup Kitchenillä. Ensin työt ja sitten huvi. Yllätyin, että suurin osa lapsista oli saapunut jo ennen virallista työpajan aloitusta paikalle ja olivat valmiina sirkustelmaan. Osa tuli paikalle kuitenkin rennosti African timea noudattaen.

Ihanaa oli huomata, miten hyvin lapset ja nuoret ottivat minut vastaa ja voin sano, että minulla oli oikeasti hauskaa. Toivon kuitenkin, lopulta pystymme antamaan toisillemme yhtä paljon, ettei työpajat päädy Saran hämmästely tuokioiksi. Joistain lapsista huomasi jo ensimmäisellä kerralle, missä lajeissa he saattavat menestyä. En malta odottaa, että saan patjat hankittua akrobatiaa varten ja päästään kokeilemaan pyramideja ja venyttämään omia rajoja. Työpajan aikana en paljon ehtinyt kameraan koskea, mutta muutama norjalainen ja ruotsalainen ovat kiinnostuneita tulemaan seuraamaan harjoitusia joku kerta, joten ajattelin käyttää heitä sillon häikäilemättömästi hyväksi. :)

Fitz muistaa usein tulla söpöilemään meille ruoka-aikaan.

Ruuan jaon ja sirkustelun jälkeen väsytti kotiin päästyä kyllä niin kovasti, että lasillinen viiniä ja grill chicken pizza olivat hätävarjelun liioitelua uneen pääsyn kannalta. Aikamoinen ristiriita kyllä tulee aina kun Soup kitchenillä käy. Monet lapsista saavat päivän ainoan ateriansa sieltä ja vaatteet ovat niin rikki, etteivät kelpaisi edes UFFille. Sitten ajelen sieltä taksilla kotiin lämpimään suihkuun ja uima-altaan ääreen herkuttemaan. Ei kyllä kehtaa siinä kohdin valittaa, kun netti ei toimi ja jääkaappi on liian pieni.

Tänäviikonloppuna on kuuluisa Payday. Ihmiset menevät sekaisin kaikesta rahasta, jonka ovat kuukauden aikana tienanneet. Itse en tätä hulluutta päässyt vielä kohtaamaan, mutta toiveena olisi päästä päivystykseen paydaynä yövuoroon. Ei toisin tullut kyllä itselle mieleen lähteä kotoa mihinkään istumaan iltaa. Sen verran hurjalta ovat tarinat näistä päivistä kuulostaneet.

Viikonloppu on mennyt siis kotona, aurinkoa ottaessa. Viimeksi olen ollut näin ruskea varmaan lapsena, vaikka oma rusketukseni ei ole mitään verrattuna kämppiksieni pronssiseen hehkuun. Uusi ihastukeni on Blueseal Vaseline Aloevera, joka toimii erittäin miellyttävänä after sun voiteena. Veikaan, että täältä lähtee paripurkkia matkaan, mikäli kukaan ei ilmoita sitä Suomesta löytyvän.

Kauniita auringonlaskuja näkee päivittäin.

Vaikka auringonotto kuulostaakin ihan mukavalta, olisi myös todella mukavaa astella suoraan ovesta kadulle yksin. Miettimättä, onko minulla kaikki tarvittava taskuissa ja piilossa niin, etten näytä houkuttelvalta ryöstökohteelta. Ei tarvitsisi miettiä milloin aurinkolaskee, ja koska tarvisen jonkun kuskaamaan. Omaa pikku vauhtimustikkaa (Ford Fiesta '00) on kyllä ikävä.

Sain vihdoin vuokrat maksettua ja nyt pitäisi tehdä budjettilaskelmat mahdollisia reissuja varten. Taidan tehdä hintaselvittelyjä ensi viikolla. Jos jollain on tiedossa jotain hienoja retkikohteita niin saa vinkata. Ainakin Etoshan ja Victorian putoukset haluaisin nähdä. Tuntuu vain vaikealta suunnitella maassa, jossa mikään ei tunnut olevan kovin suunnitelmallista. Kaikkeen tottuu, pitäisi vain oppia ottamaan rennommin.