tiistai 7. lokakuuta 2014

Ensiavussa

Tyhjät lasiset lääkepakkaukset kerätään näin. Ampullit ovat usein
huonolaatuisia ja saimpa itsekin sormeni verille yhtä avatessani.
Nyt tuli kyllä hävyttömän pitkä päivitysväli. Tapahtunut on paljon ja silloin, kun ei ole tapahtunut niin ei ole ollut jaksamista taistella netin kanssa. Kuitenkin tänään ajattelin voittaa tämän taistelun, sillä olen menossa yövuoroon ja nyt päivällä ei ole niin paljon muuta nettiliikennettä. Eilisen päivän podin vatsataudissa, vieläkin on vähän outo maha, mutta eiköhän se siitä, ainakaan sängyssä en halua maata toista päivää.

Safety box täytyy turhan usein pelkistä ruiskuista,
vaikka neulat ovat irrotettavia.
Viime viikko tuli vietettyä casualtyssa eli ensiavussa. Tällä viikolla sama meno jatkuu, mutta vain yövuoroissa. Tein aika paljon 12 tuntista päivää, jonka vuoksi ehkä ei täälläkään kuulunut mitään. Vietin tasaisesti aikaa niin tanssilattialla eli emergencyssä ja dressing roomissa. En oikein osaa sanoa kummasta tykkäsin enemmän. Ruotsalaista kolleegaani lainatakseni tanssilattialla saa olla vähän salapoliisina, pitää muistaa kysyä oikeita kysymyksia, sillä sinä olet ensimmäinen, jonka potilas todennäköisesti kohtaa vaivansa kanssa. Nestehoitoa pääsee toteuttamaan aika paljon, pitää vaan osata vaatia ohjausta ja sistereiden tarkistamista. Etenkin, kun täytyy toimia vieraalla kielellä täytyy varmistaa monta kertaa, että lääkettä menee oikea määrä, oikealle potilaalle, oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan.

Dressing room vasemmalta
Dressing roomissa meno on vähän erilaista. Sinne potilaat tulevat lääkärin määräyksestä, haasteita taas aiheuttavat ihanan kiemuraiset lääkärien käsialat, joista tällä kertaa pitäisi oikeasti saada jotain selvää. Välillä saa juosta ympäri ensiapua etsimässä sisteria tai lääkäriä, joka voisi kertoa mitä potilaan passportissa lukee. Dressing roomissa annetaan valtava määrät injektioita, kipulääkkeistä rokotteisiin. Myös virtsan stiksaukset ja raskautestit hoitaa dressing roomissa työskentelevät. Siellä tulee paljon haavan hoitoja, mutta kun astun täältä lentokoneeseen jätän betadiini sidokset mielelläni tänne. Sidoksissa saa käyttää kyllä luovuutta, kun yleensä juuri se mitä tarvitsen on loppu, eikä sitä sitten oikeasti ole vaikka kuinka etsisi. Tikkaukset tehdään "steriilisti" hoitajien toimesta. Itsekin olen päässyt tikkailemaan, mutta kiiressä en siihen hommaan ryhdy sillä hoputtava sisteri korvanjuuressa ja ohjeet, miten toimisit nopeammin ovat hyvin epäaseptisia. Sain toiseksi tikkaus potilaakseni nuoren mehen, jolla oli kolme eri haavaa kädessä. Minusta ompeleista tuli aika hienoja, vaikka itse sanonkin ja harmittaa, ettei minulla nyt ole kuvaa kädestä. Potilaalle ei ihan ekana tule mieleen sano, että "hei, saanko ottaa kuvan mun ekoista tikeistä". Tää poikapolo ois varmaan pyörtyny siinä vaiheessa.

Dressing room oikealta
Lääkkeet järjestyksessä, joka on lähes aakkosittain.




















Viikkonloppu olikin sitten grillailua ja pool partya. Päästiin käymään ensimmäistä kertaa jopa paikallisella clubilla, joka oli ihan mukava pieni paikka. Kunnes laskuhumala "yllätti". Kuten varmaan jo tekstistä huomasitte viime viikon ohjelmaani ei kuulunut sirkusta. Torstaina minun piti mennä pitämään työpajaa. Kuitenkin viisi minuttia ennen lähtöa sain puhelun, jossa kerrottiin, että lapsia ei tänään ole tulossa, koska heillä on koululla jokin tapahtuma. Sovittiin sitten, että sirkustellaan eilen eli maanantaina, mutta pahoinvoinnin vuoksi jouduin perumaan. Josko sitten keskiviikkona ja perjantaina saisin työpajat pidettyä.


Näitä taitaa lähinnä olla vain gynen seinällä, sen verran monta
positiivista raskaustestiä on tullut vastaan.

Ensi viikolla tulee täystauko Windhoekista, sillä lähdetään kahdeksan päivän safarille! Telttamajoitusta, Waynen tekemää ruokaa (oli entisessä elämässää kokki), villieläimiä ja upeita maisemia. Reissu on kyllä budjetin paukauttava, mutta uskon ja toivon, että se on myös joka dollarin väärti. Kun tulen takaisin sieltä toivon, että pystyn jakamaan teille paljon kuvia.


Piti kokeilla puhelimen panoraama ominaisuutta. Kuvassa kotikatu illan hämyssä


I am sorry about this long break in English. I spent my last week at KSH casualty. I made lots of 12 hour shift. That is maybe one of the reasons why I haven't been posting anything. In casualty I've been working in emergency area, which is the place where patients come first with their problems. Often we need to sent them to the triage, cause their problems aren't always emergencies. At the emergency we always have to ask  the right questions about the patients condition, that we know who needs to see doctor soon and who can go to the line. (The line is often very long.)

Sometime patients come to emergency area and say: "Hello sister, how are you?" I answer:  "I'm fine thanks. How are you?" They will answer "fine", even I can see their head is bleeding and they aren't able to walk properly. I have noticed that the sicker patients are the less they complain.

In Dressing room I get to do lots of injections from painkillers to vaccines, wound dressing, urine dipsticks, pregnancy test and stitching. My second patient was young male with three different wound in his hand. I have to say, those stitches came quite beautiful, too bad I don't have picture about them. Probably the boy would have been passed out, if I had asked "can I take a pic from my first beautiful stitches".

Last week I couldn't keep the circus, cause the kid had something else on Thursday.We agreed that I'll keep that workshop on Monday. Unfortunately I got tummy problems and had to cancel that Monday. Hopefully on Wednesday and Friday nothing will stop me to keep those workshops.

On Saturday we had the pool party and barbecue at the other house. We even got the chance to go to the local club first time during my stay. The club was nice and small and looked a bit like some pop up place even it wasn't. I had fun until the decrease in hops. This week Thursday we might go sing some karaoke. That I rather do with out alcohol. In my case, I have noticed that the less is more fun for me. ;)

Next week will be awesome. On Sunday we'll start 8 days safari around the Namibia! There will be beautiful views, good food made by Wayne, wild animals and sleeping in the tent. It goes "a bit" over my budget, but I know it will be worth of every penny. I hope, I get to share lots of pictures after I come back from there.





2 kommenttia:

  1. Hei
    Ihan piti soittaa Porvooseen kun ei sinun juttuja alkanut ilmaantua, että mikä mättää. Onneksi ei mitään katastrofaalista ollut tapahtunut. Oikein odotan uuden jutun ilmaantumista ja meillä töissäkin seurataan sinun blogia. Ole nyt huippu varovainen siellä safarilla kun ei niistä leijonista ja krokotiileistä tiedä jos vaikka telttaan tulevat. On varmaan huippumahtava reissu. Epistä sinä olet päässyt oikeasti tikkaamaan, minä olen saanut vain histoakryylillä liimata tai laittaa leukosan skin ling tikkauksen, joka on sama kun vetää liimalla teipit haavan päälle. Kyllä siellä oppii varmasti arvostamaan miten Suomessa kaikki on hyvin. Meillä on betadinea käytetty joskus 80 luvulla. Kaikkea hyvää sinulle sinne olisimpa siellä mukana. ottaiskohan ne tämmösiä vanhoja mummoja sinne opiskelemaan ??? T: Täti

    VastaaPoista
  2. Kai nää kaiken ikäset huolii :) Yks päivä kiinnitettiin kanyyleja maalarinteipillä mikä lähinnä huvitti, mutta viime yönä päivystykseen tuli viisi vuotias tyttö, jonka todettiin olevan DOA = dead on arrival. Mulle vaan sanottiin, että näitä tulee paljon ja jatkettiin hommia. Kyllä palauttaa maanpinnalle, miten hyvin meillä Suomessa monet asiat on.

    VastaaPoista