Portilla 37C

Viisi kiloa ylimääräistä, eikun karsimaan. Suomeen jäi vielä lentokentällä elintärkeitä kosmettiikkatuotteita, vaatteita ym. tarpeellista, joita lentokenttä työntekijät eivät vain jaksa kantaa, heavy bag leiman sain silti. Laukut pääsevät näillä näkymin perille asti, mutta minua ne eivät voineet Lontoota pidemmälle selvittää. Saanpahan lisää jännitystä elämään. Nyt istuskelen portilla ja saan hetken hengähtää.

Toissa päiväinen yksipyöräisen atomeiksi purkaminen tuntuu ihan pikku jutulta (silloin se oli elämää suurempi asia) tähän tulevaan vuorokauteen verrattuna. Tunti kerrallaan mennään niin pääsen varmasti perille asti. Monta asiaa olen ohjemoinut matkailun ajaksi tehtäväksi. Voi olla, että kun selviän viimein Johannesburgin koneeseen ei ole enää päässä yhtään ajatusta, joita ennen lähtöä mietin. 

Itkuviikko päättyi onneksi eilen ja nyt on hyvä hetki alkaa kerätä kyyneleitä koti-ikävään. Onneksi tällä hetkellä on olo, että minun ei pitäisi olla missään muualla kuin tässä, lähtökuopissa. Joskus on käytävä kaukana, että voi palata kotiin. Ikävä tulee. Stay tuned! MISS U ALL!

If there r anyone who wish to follow my adventure in English, please let me know. :)

Laitan seuraavaa päivitystä heti, kun saan yhteydet toimimaan Windhoekissa.