Taustaa

Olen suunnitellut vaihtoon lähtöä jo ennen kuin pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi ammattikorkeakouluun. Kohde selvisi kuitenkin reilu vuosi sitten, ja siitä asti olen tähän valmistautunut. Olen suunnittelija ihminen, vaikka tiedän, että suunnitelmani eivät mene yleensä haluammallani tavalla.

Muutama kuukausi sitten pasmani menivät täysin sekaisin, kun lähdin mukaan kaverin oppari projektiin. Projektin tavoitteena oli viedä sosiaalinen sirkus namibialaiseen lasten päiväkeskuskeen. Suunnitelmat siis uudistuivat hieman. Nyt en ainoastaan työskentele namibialaisessa sairaalassa kolmea ja puolta kuukautta vaan pääsen myös viemään ripauksen sirkuksen taikaa mukani.

Jännitystä luo fakta siitä, että oma sirkustaustani pohjautuu täysin yhteen sosiaalisen sirkuksen kurssiin, jossa olin itse oppijana. Ohjaamiskokemusta minulta löytyy, mutta artikkeli on uusi. Puhumattakaan ympäristöstä. Uskon kuitenkin, että minulla ja namibialaisilla lapsilla on toisillemme paljon annettavaa.

Lähtööni on tasan viikko aikaa. Vaikka olen pitkään reissua suunnitellutkin, tuntuu, että kaikki on ihan vaiheessa. Toivottavasti Namibia on valmis tulooni, sillä itsestäni en ole ihan varma. Elän kuplassa, jonka sisällä Namibiassa kaikki yhteydet toimii kuin unelma, en säikähdä ensimmäistä isoa ötökkää vaan taistelen sen kanssa rohkeasti, en järkyty paikallisesta hoitotyöstä, ymmärrys lasten ja minun vällillä toimii vaivattomasti ja ennen kaikkea, minulla on niin paljon puuhaa, ettei koti-ikävä ehdi yllättää.

Tiedän kuplan ensimmäisten kerrosten puhkeavan jo viimeistään Windhoekin lentokentällä. Toivon kuitenkin, että tämän viimeisen viikon Suomessa oloni aikana saan kerättyä kasaan viimeisetkin aseet kuplan ulkopuoliseen elämään ja koen ikimuistoisen matkan uuteen maahan ja itseeni.

Tähän blogiin tulen siis päivättämään: kokemuksia ja kommelluksia reissusta, sirkustelua sekä sairaala elämää.

P.S. Pidättehän mulle peukkuja!  

P.P.S En pelkää ebolaa, lähempänä epäilyt Suomea taitaa tällä hetkellä olla kuin Namibiaa. ;)