Pyramidin huipulla

Tämä viikko on mennyt hurjan nopeasti, unohdin lahopäänä ottaa kuvia sisätautien osastolta. Vähän harmittaa, kun en saanut niitä tähän päivityksseen. Olin siis osastolla 6A kaksi viikkoa. Osasto on sekaosasto eli siellä on potilana sekä miehiä että naisia. Samassa kerroksessa on myös sisätautienosasto pelkästään miehille. 6A:lla on yksihuone ainoastaan AVH potilaille, sitä kutsutaa Stroke unitiksi. Osaston yhteydessä työskenteli myös sairaalan sosiaalityöntekijä. Olin positivisesti yllättynyt, miten hyvin minut lopulta otettiin vastaan osastolla, vaikka alku olikin vähän nihkeä.

Päivät osastolla olivat aika samanlaisia. Aamut alkoivat petien petauksella ja vuodepesuilla. Kulmat onnistuu patjaan kuin patjaan eikä namibialainen vuodepesukaan ollut niin eksoottinen toimitus. Olisi tosin varmasti aiheuttanut enemmän hämmästystä ensimmäisillä viikoilla, mutta hieman alkaa tuntua, ettei enää mikään Katuturalla ihmetytä. Vuoteiden petausten jälkeen aloitettiin jo lastenosastolla tutuksi käynyt SOAPing ja tietysti vitaalien ottaminen. Teetauko alkoi, kun aamun hommat oli tehty (joillain sistereillä jo vähän aikaisemin, kun oli osastolla niin tehokkaita opiskelijoita).

Viime viikolla tuntui, että osastolla oli lähes joka aamu joku uusi itsemurhaa yliannostuksella yrittänyt. Kaiken kaikkiaan potilaat oli aika nuoria suurin osa 35-50 vuotiaita. Sairauksia oli epilepsiasta, sydän- ja verisuonitauteihin, syöpään, diabetekseen ja erilaisiin infektiotauteihin. Osastolle tuotiin myös sekavat eristystä kaipaapat potilaat, ennen kun he saivat paikan mental hospitalista tai heidät voitiin kotiuttaa. Suurimman osan ajastani vietin osaston puolella, mutta yhdeksi päiväksi minut lähetettiin paikkaamaan henkilökuntapulaa Strokeen.

Torstaina sirkusteltiin taas ja päästiin akrobatiassa taas askeleen pidemmälle. On ihana nähdä samoja lapsia viikosta toiseen ja silti joka kerta on joku uusi lapsi tulossa mukaan touhuamaan. Omille tanhulapsille/nuorille lohdutukseksi, että kyllä joutuu ääntä välillä korottamaan näissäkin harjoituksissa. Välillä on vaikea olla tilanteen tasalla, kun lasten keskinäinen kina alkaa yleensä heidän omalla äidinkielellään, joka harvemmin on englanti. Saa olla aika tarkkana non-verbaalisen ilmaisun suhteen, kun oma korva ei rekisteröi kaikkea edes englanniksi. Minulla kävi hyvä tuuri kun Nella, Katri ja Ruth lähtivät toistamiseen mukaan treeneihin. Tuli kertaheitolla turvallisemmat harjoitukset kun oli enemmän silmäpareja valvomassa lasten tekemisiä.

Almost ready

Viikkoon on mahtunu myös paljon muuta kuin sairaalalla puurtamista ja sirkustelua. Vapaa-ajan puolesta tämä viikko on ollut yksi hauskimmista. Porukalla ollaan käyty shoppailemassa uudessa kauppakeskuksessa, jossa hetken saattoi kuvitella olevansa Euroopassa. Kaikki kaupat eivät olleet ihan valmiita vielä, joten on hyvä syy mennä käymään siellä uudestaan lähempänä joulua.

Pääsin näkemään torstaina Windhoekin korkealta mäeltä, sieltä näki lähes kaiken Hiltonista Katuturan sairaalaan. Samana iltana tuli ihasteltua täysikuuta pilvien lomasta sekä jonotettua karaokeen. Pettymys oli suuri, kun en päässytkään laulamaan. Jostain syystä lappu oli teillä tietämättömillä ja siinä samalla lauluintokin kadonnut.

Herkkuaamiainen

Perjantaina grillailtiin porukalla kotona. Tuli tehtyä todella hyviä jauhelihapihvejä. Vähän tuli niitä tehdessä äitiä ikävä, kun pihvien grillaaminen on äitin hommaa. Lauantaina laittauduttiin sitten tyttöjen kanssa näteiksi ja varattiin pöytä Nicesta. Oli ihanaa hienostella vähäsen.

Minä ja Nikita treenataan selfien ottamista.

Minä ja Katri kauniina

 This week has gone very quickly. I even forgot to take photos from the medical (internal medicine) ward 6A. I was two weeks at that ward doing SOAPing and taking vitals. One day I went to work to the Stroke Unit which is part of the 6A.

Nella ja Ruth kauniina

6A is meant for male and female patients. There is also room for hospital's social worker. I was surprised for me how young the patients were. Many of them were under 40-years-old. At the first week it felt like that there were some new overdose patient every morning. But mostly there were normal cases of circulatory problems, epilepsy, infections, cancers, diabetics etc.

At Thursday we had our fifth circus workshop. We were practicing more acrobatics. It's so nice to see same kids coming all over again and learning something new. And still every time there is someone new kid joining the group. I was lucky when Nella, Katri and Ruth came for the second time to Monica's to help me with the circus. The acrobatic training came a lot safer when there were many more eyes guarding the kids.

Besides the hospital work and circus there has happened lot more during this week. It as probably been the best week yet. We went to the new mall called The Grove and it felt like we could have been in Europe. All the stores wasn't finished yet so there is now good reason to go there again to do some shopping.

This week I also saw the hole Windhoek from top of the hill. The place was called Three circles. The view was much more beautiful than you can see from the photo. At the same day I was lining to the karaoke, but got disappointed when my turn didn't come at all.

The weekend was all about the food. We made delicious pancake breakfast with fruits and whipped cream. In the Friday evening we were barbecuing with the bigger group at the house. I made very nice beefburgers. Those made me to miss my mom, cause making beefburgers is her job. She makes the best ones. Friday we took girls night out and went to the Nice (Namibian Institute of Culinary Education). "It was a very nice restaurant serving nice food and I had very nice time with really nice girls in really nice clothes."

Dankie for everyone who was involved in this week.