Lähtövalmiina?

Kotikatu pimeässä illassa.

Vähän reilu viikko on kulunut viime päivityksestä. Perjantaina sain viimeisteltyä tuntini Katuturan sairaalalla. Piti poistua aika livakkaan, jotta en olisi saanut itkukohtausta keskellä casualtya. Ehkä olin vähän väsynytkin yövuoron jäljiltä.

Koitan orjentoitua lähtöön, mutta se ei tunnu ollenkaan mukavalta. Toisaalta haluan kotiin ihan hirveästi, mutta yhtä kovasti haluaisin jäädä. Kela "onneksi" puhkaisi tämän helteisen kuplan ja maksoi jo tässä kuussa kotimaan opiskelujen mukaisen opintotuen. Meni vähän budjetti uusiksi. Onneksi tuli hankittua visa ennen tänne lähtöä niin saa kaikki matkatavarat kotiin. Suomipoppia olen koittanut myös kuunnella itsekseni. Onneksi soittolistat ei uudistu kovin usein niin ei tarvitse monien biisien sanoja opetella.

Tuliaisia mun uuteen keittiöön.

Vaahtokylpy kynttilän valossa

Pretty, lopulta tultiin toimeen.

Lauantaina vein sirkuesityksestä jäänyttä rekvisiittaa sekä vähän vaatteita ja kenkiä Home of Good Hopelle. En varmaan ikinä unohda sitä, kun olen juuri nousemassa autoon yksi sirkus lapsistani juoksee vielä viimeisen kerran loukseni ja halaa niin kovaa kun hennoilla käsillään pystyy. Voisimpa ottaa heidät kaikki mukaan ja tarjota heille maailman parhaan suomalaisen kulutuksen ja antaa heille mahdollisuuden olla, mitä ikinä tahtovat tässä maailmassa. Kun lapset kysyvät sinulta, milloin tulet takaisin ja joudut vastaanmaan, että en tiedä, tulee ihan hirveä olo.

Olen iloinen, että silloin Jylpyn kampuksen ruokalassa päätin lähteä mukaan Axun älyttömään ideaan viedä sosiaalinen sirkus Namibiaan. Sain tänään opettajalta sähköpostilla linkin Kyamkin uunituoreeseen artikkeli kokelmaan pedagokiikasta. Sivuilla 74 - 81 on asiaa sosiaalisesta sirkuksesta ja Hoitsusirkuksesta, josta tämä koko hulluus sai alkunsa (laitan linkin loppuun). Siinä pohdittiin, mm. miten Hoitsusirkusvaikutti opiskeljijoihin ja, miten se voisi tulevaisuudessa vaikuttaa esim. opiskeluilmapiiriin ja keskyttämisen ehkäisyyn. Aloin miettimään, että todennäköisesti ilman Hoitsusirkusta olisin hakenut alkuperäisen suunnitelmani mukaan opiskelemaan hoitotyön sijaan ensihoitoa jonnekin muualle. Eipä tällä hetkellä kaduta yhtään, että jäin Kyamkiin ja hoitotyön koulutuohjelmaan. Täytyy vaan sanoja opparimmekin ohjaavalle opettajalle Jussille, että "Great timing"!

Garnish, herkullista intialaista ruokaa

Vaikka nämä lähdön hetket kuulostavat aika rankalta ja syvälliseltä pohdinnalta olen myös rentoutunut mm. hyvän ruuan äärellä, vaahtokylvyssä ja ostoskeskuksessa. Ehkä vielä ennen lähtöä koitan syventää rusketustani. Rentoutumisen ohella olen oppinut täällä reissulla monia asioita kuten kehittynyt ammatillisesti, tutustunut moniin erilaisiin ihmisiin, tullut paremmaksi kokiks, kohdannut pelkoja, ylittänyt itseni, huomannut monien jo tuntemieni ihmisten tärkeyden ja ymmärtänyt, että vähemmälläkin pärjäisin (nimimerkki: kolme matkalaukkua).

Vielä ois pari tärkeää tuliaista hankkimatta, harjottelupaperit allekirjottamatta ja ihmisiä hyvästelemättä. Sitten ois tää kolme ja puoli kuukautta elämästä tapauteltu käytännössä. Teoriassa sitä saa vielä taputella kyllästymiseen asti. :)

Kiri, Huovi, Malvela, Learning Gareden: Pedagogisia kikintoja LCCE-mallin reunamilla:

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/83135/Learning%20garden%20nettiversio.pdf?sequence=1